Suomen kansallinen ilmastopolitiikka
Suomen ilmastopolitiikan keskeinen pilari on kansallinen ilmastolaki. Uusi ilmastolaki tuli voimaan 1.7.2022. Ilmastolakiin on lisätty uudet päästövähennystavoitteet vuosille 2030 ja 2040, ja vuoden 2050 päästövähennystavoitetta on päivitetty. Päästövähennystavoitteet ovat -60 % vuoteen 2030 mennessä, -80 % vuoteen 2040 mennessä ja -90 % pyrkien kuitenkin -95 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Lakiin on kirjattu, että Suomen on oltava hiilineutraali viimeistään vuonna 2035. Laki on laajentunut koskemaan myös maankäyttösektoria ja lakiin on lisätty nielujen vahvistamista koskeva tavoite koskemaan maankäyttösektoria ja siihen on lisätty nielujen vahvistamista koskeva tavoite. Uudessa ilmastolaissa säädetään myös saamelaisten oikeuksien huomioon ottamisesta sekä saamelaiskäräjien kanssa käytävistä neuvotteluista ilmastopolitiikan suunnitelmia valmisteltaessa.
Lisäksi lakia täydennetään kuntien velvoitteella laatia ilmastosuunnitelma ja ilmastopolitiikan suunnitelmia koskevalla muutoksenhaulla. Ilmastolain muutoksen on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2023. Ilmastolain ohjausvaikutus perustuu ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmään. Tavoitteiden saavuttamista ja toimien riittävyyttä seurataan vuosittain julkaistavassa ilmastovuosikertomuksessa.
https://ym.fi/suomen-kansallinen-ilmastopolitiikka
Euroopan unionin ilmastopolitiikka
Euroopan unionin ilmasto- ja energialainsäädännön velvoitteet ja poliittiset päätökset sitovat myös Suomea. EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Lisäksi EU:n tavoitteena on olla ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä.
https://ym.fi/euroopan-unionin-ilmastopolitiikka
Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä
Ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmä koostuu ilmastolain mukaan pitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta, sopeutumissuunnitelmasta, keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmasta sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma sisällytettiin lakiin ilmastolain uudistuksen yhteydessä. Sen myötä nielut ja maankäytön päästöt tulivat ilmastolain piiriin ja laissa asetettiin lisäksi tavoite nielujen vahvistamisesta. Lain ja suunnittelujärjestelmän tavoitteena on uuden lain mukaan osaltaan varmistaa ilmastotoimien oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys. Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitetään ne toimet, joilla ihmisen toiminnasta aiheutuvia taakanjakosektorin kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään. Ympäristöministeriö on vastuussa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman valmistelusta. Valtioneuvosto antoi ilmastosuunnitelman selontekona eduskunnalle 2.6.2022. Suunnitelman toimeenpano on alkanut. Valtioneuvoston selonteko keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030 – Kohti ilmastoviisasta arkea https://ym.fi/-/kohti-ilmastoviisasta-arkea-suunnitelma-linjaa-paastovahennyskeinot-vuoteen-2030
Vaalikausittain on valmisteltu myös energia- ja ilmastostrategian, jossa käsitellään päästökauppasektorin lisäksi taakanjako- ja maankäyttösektoreita sekä energian huolto- ja toimintavarmuusasioita ja energiamarkkinoiden toimintaa. Strategiasta ei säädetä ilmastolaissa. Strategian valmistelusta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Valtioneuvosto lähetti 30.6.2022 ilmasto- ja energiastrategian eduskuntaan selontekona.